Reissua ja hieman päivitystä

Tällä hetkellä olen Nottinghamissa, Englannissa. Reissuun lähdimme viime viikon tiistaina ja ensimmäinen kohde oli Pariisi. Sitten olimme sukuloimassa Skiptonissa, josta tulimme tänne. Seuraavaksi menemme sitten Lontooseen lauantaina.

Reissussa olen siskoni, Tessan, kanssa. Alunperin ajattelin vain olla kertomatta tätä mutta kai sen voisi täälläkin mainita. Erosimme Jonin kanssa vajaa 3 viikkoa sitten. Sen takia en nyt olekaan kirjoittanut, koska olen yrittänyt olla paljon ystävien ja perheen ympärillä. Erosta en sen kummemmin halua täällä kertoa mutta hyvissä väleissä ollaan ja kaikki on hyvin. Tämän seurauksena tästä tulikin siskosmatka nro. 2.

Kuvittelin aina, että jos eroaisin, söisin kauheasti jäätelöä ja lihoaisin ihan kunnolla. Olin kuitenkin totaalisen väärässä. Ruokahaluni lähti melkein kokonaan viikoksi. Ei tehnyt mieli mitään mitä normaalisti olisi tehnyt. Tälläkin hetkellä makea on liian makeaa. Outoa. Selvennän tähän myös vielä, että pakotin itseni kuitenkin syömään, koska syömättömyys jopa tuollaisessa tilanteessa on tyhmää. Mentaliteettini tälläkin hetkellä on kuitenkin, että ruoka on vain polttoainetta. En oikein osaa vieläkään nauttia siitä.

Positiivinen juttu tässä kuitenkin on se, että vaikka en teknisesti kauhean "terveellisesti" syönytkään, niin kaalisoppakuurin seurauksena tippuneet kilot eivät tulleet takaisin. Kaiken tämän myötä painoni on nyt tippunut yli 6 kiloa Turussa asuessani.

Tämä uusi tilanne herätti myös uudenlaisen motivaation laihdutusta kohtaan ja en voi odottaa, että pääsen kotiin taas kokkailemaan terveellistä sapuskaa.

Nyt olen kuitenkin laiska ja jätän Pariisista kertomisen seuraavaan postaukseen. Tämä nyt oli vain tämmöinen mininen tilanteen selitys, haha.

Mites Turussa on mennyt laihdutusprojektin kanssa?

Nyt sitten hiukan laihdutuspainotteisempaa postausta. Haluan siis jakaa miten täällä Turussa on painon ja elämäntapojen kanssa mennyt. Luonnollisesti heitän tähän myös muitakin kuulumisia, koska ette te voi niiltä välttyä, hah.

Tuossa noin pari viikkoa takaperin liityin salille nimeltä GoGo express. Kuukaudelle hintaa siellä tulee 18e, jos liittyy vuodeksi, tai sitten 27e (?) jos ei liity. Luonnollisesti liityin siis vuodeksi, jotta säästäisin. Myyjältä tuli kuitenkin hieno vinkki, että jos liityn kyseisen ketjun toisen (uuden) salin asiakkaaksi saisin käydä molemmilla saleilla ja vuoteni alkaisi vasta kun se toinen sali aukeaa. Saan nyt siis käydä salilla ilmaiseksi about 2kk. Eli teknisesti maksoin salistani 14e/kk. Cool man.

En ole kauhean ahkerasti siellä ehtinyt käymään, mutta ainakin nelisen kertaa. Siellä on todella paljon laitteita ja tilaa on enemmän kuin riittävästi. Ainoa miinuspuoli on, ettei siellä voi käydä 24/7, sillä siellä on aina työntekijät paikalla. Mutta kun hinta on noin matala, en anna sen vaikuttaa. Laittaisin myöskin mieluusti kuvia kaloreista yms. mutta parina kertana olen oikeasti unohtanut ottaa sykevyön mukaan! Todella omituista. En nimittäin juuri koskaan unohda sitä, koska rakastan asioiden mittaamista ihan liikaa. Mutta too bad. Koitan jatkossa muistaa sen paremmin.

Ruokapuoli on sitten taas mennyt yllättävän hyvin. Kotiin en ole ostanut paljoa turhia ruokia esim. leipää. Pastaakaan en ole kotona kertaakaan laittanut. Lounaalla sellasta tulee sitten syötyä, niin kotona ei ole pakko. Tavoitteenani on ollut syödä pääosin aamupalaksi kananmunia, vaikken niistä aiemmin ole pitänyt. Olen tässä siis pikku hiljaa totutellut itseäni niihin, jotta niiden syöminen ei olis enää niin kamalaa.

Painonikin on tämän seurauksena tippunut n. 3 kiloa täällä ollessani. En kuitenkaan ole saanut sitä enempää alas, vaan se jumittaa yhdessä kohtaa. Päätimme siis kämppikseni, Jennin, kanssa ryhtyä kaalisoppakuurille. Toinen päivä on nyt meneillään ja tämä on aika kamalaa. Hyvin on kuitenkin mennyt enkä meinannut olla tällä enää kuin kaksi päivää, joten ei ole paha. Ja siis voin ehkä tähän perään selventää, että teemme tämän kunnolla emmekä todellakaan syö vain tuota kaalikeittoa. Voin tehdä tästä erikseen postauksen jos niin haluatte! Eli kommenttia kehiin jos siltä tuntuu.

Olen myös käynyt reippaasti töissä. Kun muutin tänne, suunnitelmissani oli tehdä ainakin yksi vuoro viikossa. Tämä on kuitenkin päätynyt siten, että olen tehnyt vähintään kaksi, useimmin siis enemmän. Ei siinä siis mitään, mutta kun ensi vuosi tulee en todellakaan saa tehdä näin paljon töitä. Muuten paukkuu tulorajat. Tämän vuoden puolella se ei kuitenkaan onneksi ole ongelma, koska alkuvuoden tuloja ei oteta huomioon.

Olemme Jonin kanssa menossa sinne Ranskaan ja Englantiin reilun parin viikon päästä, joten otan mieluusti työvuoroja vastaan enemmänkin tällä hetkellä. Myöhemmin voin sitten relata. Tämän kaalisoppakuurin jälkeen voin myöskin mennä iloisesti salille vetämään kunnon treenin. Sellaista kun ei tämän kuurin aikana saa tehdä.

Kotoa muuttaminen ja yliopiston alku

En ole muutamaan viikkoon saanut kirjoitettua. Blogi on kyllä ollut mielessä, paljonkin, mutta kiirettä on pukannut ja motivaatio on ollut jossain laatikossa piilossa. Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin tänne hiukan päivittää jotain.

Viimeiset neljä viikkoa ovat siis olleet suuuper kiireisiä. Tein pari viikkoa ahkerasti töitä, samalla koittaen pakata elämäni laatikoihin. Täällä Turussakin tuli käytyä työhaastattelussa ja tuomassa tavaroita. Sitten koitti muutto. Kaikki tärkeimmät tavarat tulivat sitten siinä viimeisessä lastissa sunnuntaina 21.8.

Itse en kuitenkaan Turkuun silloin vielä jäänyt, vaan menin takaisin kotiin. Seuraavana päivänä lähdimme nimittäin siskoni Tessan kanssa sinne Berliiniin, josta on tulossa ihan oma postauksensa seuraavaksi. Tulimme sieltä takaisin viiden päivän jälkeen ja olin kotona vielä kaksi viimeistä yötä. Sitten sunnuntaina lähdimme kämppikseni, Jennin, kanssa ajamaan kohti uutta (omaa) kotiamme.

Täällä me nyt sitten olemme kaksi ja puoli viikkoa asustaneet. Olen saanut selville, että olen erityisen huono muuttaja. Laatikoiden purku ei nimittäin vieläkään ole kunnolla tapahtunut ja huoneeni on yhä sekamelska. Toivottavasti saisin nämä pian purettua ja tämän sotkun kuosiin.

Yliopistokin alkoi heti seuraavana päivänä siitä kun tänne Jennin kanssa pääsimme. Kursseja ei ensimmäisen viikon aikana ehtinyt olla, onneksi, sillä se oli vain johdantoviikko. Pääsimme silloin edes hiukan perille siitä miten tuolla toimitaan.

Ensimmäiset kurssit alkoivat viime viikolla. Sain, thank god, englannin hyväksiluettua kirjoitustuloksillani, joten sitä kurssia ei tarvitse istua. Kela ei kuitenkaan näistä opintopisteistä tykkää, joten päätin aloittaa espanjan! Olen useamman vuoden jo ollut kiinnostunut tästä ideasta, joten olen hyvin onnellinen, että vihdoin pääsin tätä opiskelemaan. Houkuttaisi nimittäin todella kovasti lähteä myöhemmin vaihtoon Etelä-Amerikkaan... Tuon lisäksi meillä oli kemian työmenetelmien luentoja ja laboratorioharjoituksia. Sitten tällä viikolla meillä alkoi kemian perusteet sekä solu ja biomolekyylit.

Odotan samaan aikaan kauhulla että innolla opiskelun kunnolla käyntiin lähtemistä. Tähän asti tämä on vaikuttanut juuri oikealta jutulta ja olen super innoissani kaikesta. Fiilikset ovat aivan mahtavat, kun tuntuu, että kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen. Olen käynyt muutamana iltana töissä, onnistun laittamaan itselleni ruokaa ja suunnittelemaan ruokaostokset sekä hoitamaan muita über tärkeitä aikuisasioita, hah. Samalla tämä on kuitenkin hauskaa.

Koen myöskin, että jollain tasolla tämä on sellaista aikaa, jolloin saan vielä oikeasti olla hieman itsekäs. Saan priorisoida itselle tärkeät asiat korkeammalle ja samalla saan olla vastuussa omista päätöksistäni. Voin myöskin tehdä aikalailla mitä itse haluan ilman, että tarvitsee muille mitään sen kummempaa selitellä. Se on aika hauskaa.

Berliinin reissu

Nyt luvassa hieman matkustusaiheisempaa tekstiä. Nimittäin postausta muutama viikko sitten tekemästämme Berliinin siskosreissusta Tessan kanssa.

Matkamme alkoi 22.8. kun lähdimme lentokentälle neljältä aamulla. Kotoa (vanhemmilta) ajaa Helsinki-Vantaalle n. 30 minuuttia joten olimme kentällä 4.30. Hyvin aikaisin siis mutta haluan aina olla kentällä vähintään kaksi tuntia ennen lentoa ihan varmuuden vuoksi. Jos jotain odottamatonta sattuu, niin sitten on hyvin aikaa selvittää asioita tai sitten vaikka käydä aamupalalla.

Lento Berliiniin ei kestänyt kuin kaksi tuntia eli se oli ihan helppo. Molempiin suuntiin se meni nukkuessa, joten ei edes ehditty kyllästymään. Laskeuduttuamme menimme heti ensimmäiseksi etsimään lentokentältä paikan, josta saimme ostettua 5 päivän julkisen liikenteen liput. Se sujuikin helpommin kuin odotimme ja sitten päätimme suunnata hotellillemme, joka siis oli Derag livinghotel weissensee.

Alkuun emme edes tajunneet miten pitkä matka hotellillemme oli. Otimme kaksi eri bussia, ratikan ja junan, jotta pääsimme perille. Löysimme sinne kuitenkin ilman ongelmia ja fiilis oli mahtava. Kirjautuminen hotelliimme ei tosiaan ollut kuin vasta iltapäivällä, niin jätimme tavarat hotellille ja suuntasimme Alexanderplatzille. Kävimme syömässä ja Primarkissa hieman shoppailemassa. Illemmalla kävimme sitten ostamassa reissumme aamupalat, sillä emme hotellin aamupalasta halunneet maksaa erikseen.

Kirjoittelen tätä tekstiä nyt bussissa ja päiväkirjani ei ole mukana. Päivät ovat päässäni siis onnistuneet sulautumaan yhteen. Ensimmäisen ja viimeisen päivän muistan oikein hyvin mutta muut ovat tosiaan yksi iso möhkäle täällä minun aivoissani. En siis aijo kertoa jokaisesta päivästä kaikkea mutta yksittäisiä asioita kyllä.

Tähän väliin voisin siis kysyä, että haluatteko minun kirjoittelevan reissuistani useamman postauksen, jossa kerron kaikista päivistä vai tällaisen, joka kattaa koko reissun?

Reissun aikana kävimme Topografie des terrorsissa, joka oli aivan mahtava paikka. Sisäänkäynti oli ilmainen, joten suosittelen ehdottomasti käymään siellä jos Berliiniin menee. Emme enempää museoita rampanneet, sillä tämä ei ollut kummankaan ensimmäinen kerta Berliinissä, joten ne on ravattu jo aiemmin.

Testailimme eri ravintoloita. Wienerschnizeleitä tuli syötyä kahtena iltana, vain yhtenä pizzaa ja neljännen illan ruokaa en millään saa mieleeni. Voi myös olla, että skippasimme iltaruoan jossain välissä. Ehkä ekana iltana? Kahviloissakin tuli käytyä reippaasti. Tess otti useimmiten jonkin sortin jäisen kahvin mutta itse en kahvin mausta välitä, niin otin jonkinlaisen jäisen suklaajuoman. 

Sitten shoppailimme jonkin verran. Ei kyllä läheskään yhtä paljon kuin Espanjassa, thank god. Kävimme siis Primarkissa, Forever 21:ssa ja KaDeWe:ssa. Olen aika ylpeä, että tällä reissulla ei kauheasti tullut shoppailuun tuhlattua. Nimittäin Pariisissa ja Englannissa tulee varmaan tuhlattua aika reippaasti!

Nyt sitten kuvia. Varoitan hiukan etukäteen, että tässä on muitakin kuvia kuin kameralla otettuja. Suurinta osaa teistä se tuskin haittaa, mutta kunhan mainitsen, hah.

Meidän oi niin hieno aamupala.

Sää Berliinissä oli koko matkamme ajan todella hyvä. Lämpöä oli joka päivä yli 20 astetta.

Yhtenä päivänä raahauduimme hotellin kuntosalille. Sen lisäksi joka päivä tuli käveltyä vähintään 10 km, joten emme kauhean laiskoja ehtineet olemaan.

Hotellimme baaritiskilläkin tuli istuttua jonkin verran, sillä baarimikko oli aivan mahtava.

Oi kyllä. Raahasimme Suomesta asti Berliiniin Fazerin berliinimunkit.

Kävimme East side galleryssä katselemassa berliinin muuriin tehtyjä maalauksia. 

KaDeWe:n löytöjä. Benefit on ehdottomasti lemppari meikkimerkkini!

Kävimme myös laitattamassa kynnet hotellimme lähellä olevassa kynsimestassa.

Ostimme reissusta matchaavat rannekorut.

Ja sen jälkeen kävimme kahvilassa.

Hotellimme baarimikko ehdotti, että kävisimme tässä tietyssä pizzeriassa, koska siellä on todella hyvää pizzaa ja voin sanoa, että emme todellakaan pettyneet.

Vikana päivänä ennen lähtöä menimme sitten eläintarhaan. En kauheasti kuvia sieltä halunnut tähän laittaa, koska niitä on oikeasti sadoittain. Tässä nyt siis yksi kuva elukoista ja loput kuvat ovat myöskin sieltä otettuja.

Tämän hetken kuulumisia

Viime postauksissani ei ole kauheasti tullut esiin mitä kaikkea olen puuhaillut, joten ajattelin tämän postauksen olevan kohdallaan. Viime aikoina on tapahtunut paljon ja mielessä on ollut kovasti ajateltavaa.
Olen myös saanut kauheasti uusia postausideoita. Ne pitäisi vain toteuttaa, hah.

En halua tämän blogin olevan vain laihdutusblogi, vaikka eihän tämä koskaan ole pelkästään sellainen ollutkaan. Haluan levittää positiivisuutta, jakaa ajatuksiani, fiiliksiäni ja sen sellaista. Samalla teen tätä laihdutusjuttua.

Mutta tosiaan niihin kuulumisiin;

Ystäväni Jenni pääsi myös Turkuun opiskelemaan, joten päätimme muuttavamme yhteen. Heinäkuun alku meni siis asunnon löytämisen stressaamiseen. Laitoimme sähköposteja, soittelimme sinne tänne kaikkialle, laitoimme hakemuksia ja kävimme yhdessä näytössäkin. Lopulta saimmekin asunnon TYSin kautta ja emme voisi olla onnellisempia. Asunnon vuokra on juuri sopivan hintainen, jotta opintotuestakin jää kivasti yli ja asunto on aivan ihana.

Alkuviikosta kävimme hakemassa asuntomme avaimet ja pääsimme sinne ekaa kertaa sisään. Odotimme (tai siis Jenni odotti) jotain kamalaa vihreää muovilattiaa ja, että kämppä olisi aika kamala mutta meidän onneksi tämä ei ollutkaan mitä oven takaa paljastui. Meillä on ihanan valoisa vaalea kolmio, jossa on laminaattilattia. Jes! Makuuhuoneetkin ovat aikalailla samankokoiset, joten sekään ei ole ongelma. Onneksi olin positiivinen ja laitoin positiivisia viboja universumiin samalla kun Jenni stressasi. Se selkeesti kannatti. Naureskelimme, että koska lähettelin näitä viboja, universumi meni ja vaihtoi kamalan vihreän lattian laminaattiin, hah. Kuvia asunnosta laitan sitten myöhemmin.
Nyt projektina on siis pakkailla tavaroita tulevaa muuttoa varten. Muutaman laatikon, kalusteita ja vaatteita sain jo vietyä mutta tsiisus tätä tavaraa riittää vietäväksi vieläkin.

Tässä alkaa myös iskeä kaikenlaisia fiiliksiä. Olen samaa aikaa todella innoissani tästä muutosta, että todella surullinen. Tajuan sen realiteetin, että nyt kun muutan omilleni en tule enää koskaan asumaan täällä kotona. Sitten taas tämä tuleva muutto on kuin uusi aloitus. Aloitan kokonaan uuden elämän ja voin tehdä sillä ihan mitä vain haluan. Kannattaa siis mieluummin ajatella positiivisesti.

Koulu minulla alkaa vasta 29.8. ja työni täällä kotona loppuu 10.8. Siinä välissä ehdin siis muuttaa ja mennä siskoni kanssa Berliiniin viideksi päiväksi. Sitä reissua odotan kyllä innolla! Olemme molemmat aiemmin käyneet Berliinissä kouluretkillä mutta nyt menemme ihan kahdestaan ensimmäiselle siskosreissullemme. Plus nyt kun suurin osa turistikohteista on jo käyty nyt ei "tarviste" käydä kuin niillä mitkä oikeasti haluamme nähdä.

Sitten kerta kun reissaamisesta aloin kirjoittelemaan, voisin kertoa toisesta matkasuunnitelmastani. Varasimme Jonin kanssa matkan lokakuulle Englantiin sukuloimaan, sillä minulle syntyi sinne serkku! Lennämme Suomesta Pariisiin muutamaksi päiväksi ja sitten sieltä Manchesteriin, josta menemme sukulaisteni luo. Pariksi vikaksi päiväksi menemmekin sitten Lontooseen, koska emmeole aiemmin käyneetkään ja sieltä lennämme sitten kotiin. Sellainen syysloma siis tiedossa tänä vuonna.

Saa nyt sitten nähdä paljon pystyn seuraavan vuoden aikana näiden lisäksi reissailemaan. Koulu tulee viemään paljon aikaa ja töitäkään en samalla tapaa pysty tekemään. Töitä kyllä on luvassa, onneksi. Sain jo paikan yhdestä vuokratyöfirmasta ja minulla on toinenkin työhaastattelu luvassa ensi viikon tiistaina. Pitäkää minulle siis peukkuja!

Mutta kello on jo yli puolen yön, joten menen äkkiä nukkumaan. Huomenna pitäisi herätä ajoissa töihin. Toivottavasti kirjoitin selkokielellä. En aijo tätäkään tarkastaa, joten toivottavasti kestätte. :)

Kuinka jättää muiden kommentit omaan arvoonsa

Olen aina ollut "isompi". Pienenä olin luokkani pisin ja ala-asteella lähti paino nousemaan, jonka seurauksena olin vähän pyöreämpi kuin muut ikäiseni tytöt. Olen saanut kuulla monen moista kommenttia siitä kuinka iso olen. Niitä tuli yksittäisiltä ihmisiltä, yksittäisillä kerroilla, joten en koskaan koe olleeni kiusattu. Ne vain olivat tyhmiä kommentteja.

Ihmisillä on aina jotain sanottavaa. Joko syöt liikaa tai liian vähän, liian epäterveellisesti tai liian terveellisesti, treenaat liikaa tai sitten liian vähän. Muita ei yksinkertaisesti tulisi koittaa miellyttää. Loppupeleissä jokainen elää omaa elämäänsä ja jos se mitä teet tekee sinut onnelliseksi ei sitä tulisi muuttaa muiden vuoksi. On tärkeää kuunnella itseään ja omia halujaan.

Eikä tämä todellakaan liity vain ulkonäön muuttamiseen, vaan ihan kaikkeen. Emme ole täällä miellyttääksemme muita tekemisillämme.

Salaisuus siihen miten pystyy jättää muiden kommentit omaan arvoonsa ei ole järisyttävä tai erityisen jännä. Jotta pystyy olla välittämättä muiden mielipiteistä, täytyy olla sujut itsensä kanssa. Kun joku sanoo ajattelematta sinulle jotain tyhmää se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos ei ole ongelmia itsensä kanssa se ei tunnu kovin pahalta ja mitä luultavimmin saa sanottua jotain kommentoijalle takaisin.

Tässä jokin aika sitten puhuin ystäväni kanssa, joka valittaa usein sitä kuinka "iso" on ja jättää sen takia aterioita väliin. Koitin järkipuheella selittää, että ei aterioiden skippaaminen auta ja se on vain kropalle pahaksi. Sitten yritin selvittää mistä tämä ajattelutapa johtuu, että miksi hän on muka niin "iso". Selvisi, että hänelle on pienestä pitäen puhuttu siitä, hän syö liikaa eikä hän ole yhtä pieni kuin muut tytöt. Aivan varmasti tuo vaikuttaa itsetuntoon, mutta tässä pitäisi ottaa askel taaksepäin ja oikeasti pohtia sitä kannattaako antaa muille tuollainen valta omaan arvoonsa. Varsinkin kun se ei teknisesti ole enää niin ajankohtainen asia. Se ei ole hyvä, että antaa vuosien takaisten typerien kommenttien olla yhä tuoreena mielessä aiheuttamassa pahaa mieltä.

Sitten tuossa muutama päivä sitten keskustelin äitini kanssa tatuoinneista. Sanoin, että voisin joskus haluta jonkin kuvion lapaluitteni väliin. Siihen hän sanoi jotain liittyen siihen, että haluaisinko ihmisten kiinnittävän sille seudulle huomiota. Minulla on siis aina ollut aika leveät hartiat, jotka eivät koskaan tule muuttumaan, vaikka laihtuisin puolet painostani pois. Olen itse sujut sen kanssa ja jos totta puhutaan se ei vaivaa minua. Kommentoin hänelle siis takaisin, että ne ei tule muuttumaan mihinkään ja turha minun on niitä vihata, sillä ne ovat osa minua ja hyväksyn ne. Jos tahdon sinne joskus tatuoinnin sillä ei todellakaan ole mitään väliä ovatko hartiani vaikka metrin levyiset kun itse olen niiden kanssa sujut.

Tähän väliin hehkeä kuva minusta, jonka Suvi otti Ahvenanmaalla.

Monet valittavat siitä kuinka on "liian isot reiden käyttämään minishortseja" tai "liian isot allit käyttämään hihatonta". Hei come on. Tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Me emme ole tässä maailmassa miellyttääksemme muita ihmisiä ulkonäöllämme. Jos haluat käyttää niitä pirun minishortseja, hihatonta paitaa tai jotain vastaavaa mitä ei voi käyttää syyn x vuoksi, käytä ihmeessä. Ei sillä ole mitään väliä mitä muut ajattelevat.

Tämä samainen ystävä, jota aiemmin käytin esimerkkinä oli joskus sanonut minulle, ettei isokokoisen ihmisen tulisi käyttää napapaitaa. Mutta piru vie kyllä minä käytän jos siltä tuntuu. Sen ei pitäisi kenenkään maailmaa kaataa jos näytän mahastani pienen kaistaleen. Jos kaataa, niin kannattaisi harkita hetki miksi se on olevinaan niin paha asia. Tästä kannattaa siis ottaa irti se, että joskus muiden kommentit johtuvat vain heidän omista epävarmuuksistaan.

Älkää antako muiden turhien mielipiteiden vaikuttaa elämäänne niin vahvasti. Joskus sillä on aihetta mutta ei kovin usein. Oma itsearvo ei tule muista ihmisistä vaan se lähtee itsestä.

Niiiin onnellinen

Nyt teki mieli purkaa hieman ajatuksia. Päätin siis, että kirjoitan tämmöisen fiilispostauksen. Samalla voin hieman päivitellä miten minulla on mennyt tässä viime aikoina.

Olen super onnellinen. Tuntuu, että melkein kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen ja voin henkisesti todella hyvin. Pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä halusin, sain töitä koulun ohelle, ystäväni pääsi myös Turkuun kouluun (muutetaan yhteen) ja asuntokin saatiin helposti. En voi muuta kuin fiilistellä. Olen myös pitkästä aikaa hyvässä tilanteessa, jossa olen onnistunut ympäröimään itseni ihmisillä, jotka oikeasti tukevat minua ja hehkuvat iloisuutta ja positiivisuutta. Ei tarvitse olla ikävän negatiivisuuden ympärillä, joka vie kaikki elinvoimat ja se tekee surulliseksi.

En kauheasti näitä fiiliksiä ole ehtinyt jakamaan ja tämän seurauksena sisääni vain kasaantuu tätä iloisuutta ja hyvää fiilistä. En vain kykene! Tämä on pakko purkaa.

Olen myöskin onnistunut saamaan todella paljon tavaraa tulevaan asuntoomme ilmaiseksi tai halvalla facebook kirppiksiltä ja tori.fi:stä. Sain jo ilmaisen keittiönpöydän sekä sohvapöydän, kympillä keittiöön tuolit, (vain) kuudella kympillä Ikean Alex laatikoston ja perjantaina menen hakemaan 5x5 kallax laatikoston, jossa on 7 koria ja 4 spottivaloa vain viidellä kympillä. Kyllä noita sivustoja kannattaa tarkkailla, sillä sieltä voi löytyä aarteita. Nuo olisivat maksaneet muuten ihan kauheasti.

Ensi viikolla saamme avaimet asuntoon ja odotan sitä innolla! Pääsemme vihdoin näkemään miltä asunto näyttää. Emme siis vielä tiedä siitä muuta kuin sijainnin ja pohjapiirustuksen. Se on siis opiskelija-asunto, joten siitä ei kauheasti tarkemmin infoa tule. Siltikin olen nämä tavarat hommannut... Suunnitelmana on siis, että jos nämä eivät sinne sovi, myyn ne eteenpäin. Uskoisin niiden menevän helposti. Oletan kuitenkin, että nuo sopivat sinne oikein hyvin.

Saleiluunkin liittyy hyviä puolia. Olen saanut nostettua melkein kaikkia painoja millä teen ja se on niin mahtava fiilis! Käyn treenailemassa ahkerasti ja voittajafiilis on niin läsnä. Painoakin on siitä -5 kilosta, jota suunnittelin, lähtenyt jo 3. En ole kauhean ahkerasti syönyt hyvin, vaikka niin onkin ollut tarkoitus. Tällä sekunnilla se ei kuitenkaan haittaa. Olen niin iloinen, että voisin vaikka leijua pilvissä. Olo on niin kevyt.
Tulevan asuntonikin lähellä on todella halpa sali, joka on yli puolet halvempi kuin tämä missä nykyään käyn! Jes!

Tämä teksti oli aikalailla ajatuksenjuoksua enkä aijo käydä tätä läpi. Ajattelin vain purkaa hieman fiiliksiä näin yhden aikaan yöllä. Toivottavasti saatte selkoa, hah. Hyvää yötä.

Miksi sarongit on best

Hei kaikki. Tänään olemme kokoontuneet puhumaan sarongeista ja kuinka käytännöllisiä ne ovat. Ne ovat oikeasti super hyviä ja varsinkin matkoilla ihan must.

Koitin katsella lomakuvia ja etsiä saronkiaiheisia kuvia mutta ne olivat aika vähissä. Muutaman kuitenkin löysin ja tässä olisi listaa mihin saronkia voisi käyttää;

• hame
• mekko
• cover up (teknisesti sama asia kuin tuo hame ja mekko) --- kätevä jos menee juuri rannalle tai altaalle, koska ei tarvitse ottaa erikseen vaatteita mukaan
• hartiahuivi yms jos tulee kylmä illalla

altaalle peittämään aurinkotuolia

pyyhe --- kuivuu nopeasti

viltti --- vaikka rannalle tai piknikille

pöytäliina

Kantokassi --- perfect esim. rannalle tai altaalle, siinä voi viedä aurinkorasvat, -lasit, kirjat yms. kun asettaa kannettavat jutut keskelle ja ottaa reunoista kiinni. Voi leikkiä nuuskamuikkusta, hah.

voi peittää pään kun ottaa aurinkoa

lakana/tyynynpäälinen --- täydellinen jos päätyy hostelliin, jossa ei esim. ole lakanoita, vaan täytyy olla omat

Sarongit ovat siis hyvinkin käteviä omistaa ja tässä oli nyt vain muutama, joka minulle mieleen tuli.  En tiedä pystyykö niitä kauheasti Suomesta ostamaan mutta meidän perheellä näitä on ollut aina. Australiasta toin mukanani kaksi ihan omaa ja tuo alimmassa kuvassa oleva onkin yksi niistä kahdesta. 

Viikot 26 & 27

En viime viikolla tämmöistä postausta tehnyt mutta laitan nyt nämä pari edellistä viikkoa samaan.

Toissa viikolla liikuin neljästi ja sain viikkotavoitteet reippaasti  yli. En tarkkaan enää muista mitä tein milloinkin mutta basic rumban. Kädet, jalat, keskikroppa ja varmaan joku aerobinen (?). 

Viime viikolla taas en saanut tavoitteita täyteen, koska salikorttini meni umpeen ja pieni laiskuus iski. 

Kävin salilla vain kerran. Pokemon go oli mielestäni paljon mielenkiintoisempi kuin saleilu, joten olin ottamassa pokemoneja kiinni. Silloin ei ollut sykevyö päällä mutta liikuttua tuli kuitenkin.

Tämä viikko taas on alkanut oikein hyvin. Tiistaina hommasin uuden salikuukauden ja menin salille ystäväni Jennin kanssa treenaamaan jalkoja. Jotenkin siellä oleminen venyi reippaasti ja olimme siellä 2 ja puoli tuntia. Treeni oli todella hyvä ja tsiisus se tuntuu tänään. 

Sitten tänään menin salille yksinäni tekemään käsiä. En saanut treeniä kokonaan loppuun koska loppua kohden tuli kiire, sillä halusin tehdä tämän postauksen ja valmistautua töihin. Teen siis ne pari liikettä, jotka jäi tekemättä, huomenna.