Kotoa muuttaminen ja yliopiston alku

En ole muutamaan viikkoon saanut kirjoitettua. Blogi on kyllä ollut mielessä, paljonkin, mutta kiirettä on pukannut ja motivaatio on ollut jossain laatikossa piilossa. Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin tänne hiukan päivittää jotain.

Viimeiset neljä viikkoa ovat siis olleet suuuper kiireisiä. Tein pari viikkoa ahkerasti töitä, samalla koittaen pakata elämäni laatikoihin. Täällä Turussakin tuli käytyä työhaastattelussa ja tuomassa tavaroita. Sitten koitti muutto. Kaikki tärkeimmät tavarat tulivat sitten siinä viimeisessä lastissa sunnuntaina 21.8.

Itse en kuitenkaan Turkuun silloin vielä jäänyt, vaan menin takaisin kotiin. Seuraavana päivänä lähdimme nimittäin siskoni Tessan kanssa sinne Berliiniin, josta on tulossa ihan oma postauksensa seuraavaksi. Tulimme sieltä takaisin viiden päivän jälkeen ja olin kotona vielä kaksi viimeistä yötä. Sitten sunnuntaina lähdimme kämppikseni, Jennin, kanssa ajamaan kohti uutta (omaa) kotiamme.

Täällä me nyt sitten olemme kaksi ja puoli viikkoa asustaneet. Olen saanut selville, että olen erityisen huono muuttaja. Laatikoiden purku ei nimittäin vieläkään ole kunnolla tapahtunut ja huoneeni on yhä sekamelska. Toivottavasti saisin nämä pian purettua ja tämän sotkun kuosiin.

Yliopistokin alkoi heti seuraavana päivänä siitä kun tänne Jennin kanssa pääsimme. Kursseja ei ensimmäisen viikon aikana ehtinyt olla, onneksi, sillä se oli vain johdantoviikko. Pääsimme silloin edes hiukan perille siitä miten tuolla toimitaan.

Ensimmäiset kurssit alkoivat viime viikolla. Sain, thank god, englannin hyväksiluettua kirjoitustuloksillani, joten sitä kurssia ei tarvitse istua. Kela ei kuitenkaan näistä opintopisteistä tykkää, joten päätin aloittaa espanjan! Olen useamman vuoden jo ollut kiinnostunut tästä ideasta, joten olen hyvin onnellinen, että vihdoin pääsin tätä opiskelemaan. Houkuttaisi nimittäin todella kovasti lähteä myöhemmin vaihtoon Etelä-Amerikkaan... Tuon lisäksi meillä oli kemian työmenetelmien luentoja ja laboratorioharjoituksia. Sitten tällä viikolla meillä alkoi kemian perusteet sekä solu ja biomolekyylit.

Odotan samaan aikaan kauhulla että innolla opiskelun kunnolla käyntiin lähtemistä. Tähän asti tämä on vaikuttanut juuri oikealta jutulta ja olen super innoissani kaikesta. Fiilikset ovat aivan mahtavat, kun tuntuu, että kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen. Olen käynyt muutamana iltana töissä, onnistun laittamaan itselleni ruokaa ja suunnittelemaan ruokaostokset sekä hoitamaan muita über tärkeitä aikuisasioita, hah. Samalla tämä on kuitenkin hauskaa.

Koen myöskin, että jollain tasolla tämä on sellaista aikaa, jolloin saan vielä oikeasti olla hieman itsekäs. Saan priorisoida itselle tärkeät asiat korkeammalle ja samalla saan olla vastuussa omista päätöksistäni. Voin myöskin tehdä aikalailla mitä itse haluan ilman, että tarvitsee muille mitään sen kummempaa selitellä. Se on aika hauskaa.