Berliinin reissu

Nyt luvassa hieman matkustusaiheisempaa tekstiä. Nimittäin postausta muutama viikko sitten tekemästämme Berliinin siskosreissusta Tessan kanssa.

Matkamme alkoi 22.8. kun lähdimme lentokentälle neljältä aamulla. Kotoa (vanhemmilta) ajaa Helsinki-Vantaalle n. 30 minuuttia joten olimme kentällä 4.30. Hyvin aikaisin siis mutta haluan aina olla kentällä vähintään kaksi tuntia ennen lentoa ihan varmuuden vuoksi. Jos jotain odottamatonta sattuu, niin sitten on hyvin aikaa selvittää asioita tai sitten vaikka käydä aamupalalla.

Lento Berliiniin ei kestänyt kuin kaksi tuntia eli se oli ihan helppo. Molempiin suuntiin se meni nukkuessa, joten ei edes ehditty kyllästymään. Laskeuduttuamme menimme heti ensimmäiseksi etsimään lentokentältä paikan, josta saimme ostettua 5 päivän julkisen liikenteen liput. Se sujuikin helpommin kuin odotimme ja sitten päätimme suunnata hotellillemme, joka siis oli Derag livinghotel weissensee.

Alkuun emme edes tajunneet miten pitkä matka hotellillemme oli. Otimme kaksi eri bussia, ratikan ja junan, jotta pääsimme perille. Löysimme sinne kuitenkin ilman ongelmia ja fiilis oli mahtava. Kirjautuminen hotelliimme ei tosiaan ollut kuin vasta iltapäivällä, niin jätimme tavarat hotellille ja suuntasimme Alexanderplatzille. Kävimme syömässä ja Primarkissa hieman shoppailemassa. Illemmalla kävimme sitten ostamassa reissumme aamupalat, sillä emme hotellin aamupalasta halunneet maksaa erikseen.

Kirjoittelen tätä tekstiä nyt bussissa ja päiväkirjani ei ole mukana. Päivät ovat päässäni siis onnistuneet sulautumaan yhteen. Ensimmäisen ja viimeisen päivän muistan oikein hyvin mutta muut ovat tosiaan yksi iso möhkäle täällä minun aivoissani. En siis aijo kertoa jokaisesta päivästä kaikkea mutta yksittäisiä asioita kyllä.

Tähän väliin voisin siis kysyä, että haluatteko minun kirjoittelevan reissuistani useamman postauksen, jossa kerron kaikista päivistä vai tällaisen, joka kattaa koko reissun?

Reissun aikana kävimme Topografie des terrorsissa, joka oli aivan mahtava paikka. Sisäänkäynti oli ilmainen, joten suosittelen ehdottomasti käymään siellä jos Berliiniin menee. Emme enempää museoita rampanneet, sillä tämä ei ollut kummankaan ensimmäinen kerta Berliinissä, joten ne on ravattu jo aiemmin.

Testailimme eri ravintoloita. Wienerschnizeleitä tuli syötyä kahtena iltana, vain yhtenä pizzaa ja neljännen illan ruokaa en millään saa mieleeni. Voi myös olla, että skippasimme iltaruoan jossain välissä. Ehkä ekana iltana? Kahviloissakin tuli käytyä reippaasti. Tess otti useimmiten jonkin sortin jäisen kahvin mutta itse en kahvin mausta välitä, niin otin jonkinlaisen jäisen suklaajuoman. 

Sitten shoppailimme jonkin verran. Ei kyllä läheskään yhtä paljon kuin Espanjassa, thank god. Kävimme siis Primarkissa, Forever 21:ssa ja KaDeWe:ssa. Olen aika ylpeä, että tällä reissulla ei kauheasti tullut shoppailuun tuhlattua. Nimittäin Pariisissa ja Englannissa tulee varmaan tuhlattua aika reippaasti!

Nyt sitten kuvia. Varoitan hiukan etukäteen, että tässä on muitakin kuvia kuin kameralla otettuja. Suurinta osaa teistä se tuskin haittaa, mutta kunhan mainitsen, hah.

Meidän oi niin hieno aamupala.

Sää Berliinissä oli koko matkamme ajan todella hyvä. Lämpöä oli joka päivä yli 20 astetta.

Yhtenä päivänä raahauduimme hotellin kuntosalille. Sen lisäksi joka päivä tuli käveltyä vähintään 10 km, joten emme kauhean laiskoja ehtineet olemaan.

Hotellimme baaritiskilläkin tuli istuttua jonkin verran, sillä baarimikko oli aivan mahtava.

Oi kyllä. Raahasimme Suomesta asti Berliiniin Fazerin berliinimunkit.

Kävimme East side galleryssä katselemassa berliinin muuriin tehtyjä maalauksia. 

KaDeWe:n löytöjä. Benefit on ehdottomasti lemppari meikkimerkkini!

Kävimme myös laitattamassa kynnet hotellimme lähellä olevassa kynsimestassa.

Ostimme reissusta matchaavat rannekorut.

Ja sen jälkeen kävimme kahvilassa.

Hotellimme baarimikko ehdotti, että kävisimme tässä tietyssä pizzeriassa, koska siellä on todella hyvää pizzaa ja voin sanoa, että emme todellakaan pettyneet.

Vikana päivänä ennen lähtöä menimme sitten eläintarhaan. En kauheasti kuvia sieltä halunnut tähän laittaa, koska niitä on oikeasti sadoittain. Tässä nyt siis yksi kuva elukoista ja loput kuvat ovat myöskin sieltä otettuja.

Tämän hetken kuulumisia

Viime postauksissani ei ole kauheasti tullut esiin mitä kaikkea olen puuhaillut, joten ajattelin tämän postauksen olevan kohdallaan. Viime aikoina on tapahtunut paljon ja mielessä on ollut kovasti ajateltavaa.
Olen myös saanut kauheasti uusia postausideoita. Ne pitäisi vain toteuttaa, hah.

En halua tämän blogin olevan vain laihdutusblogi, vaikka eihän tämä koskaan ole pelkästään sellainen ollutkaan. Haluan levittää positiivisuutta, jakaa ajatuksiani, fiiliksiäni ja sen sellaista. Samalla teen tätä laihdutusjuttua.

Mutta tosiaan niihin kuulumisiin;

Ystäväni Jenni pääsi myös Turkuun opiskelemaan, joten päätimme muuttavamme yhteen. Heinäkuun alku meni siis asunnon löytämisen stressaamiseen. Laitoimme sähköposteja, soittelimme sinne tänne kaikkialle, laitoimme hakemuksia ja kävimme yhdessä näytössäkin. Lopulta saimmekin asunnon TYSin kautta ja emme voisi olla onnellisempia. Asunnon vuokra on juuri sopivan hintainen, jotta opintotuestakin jää kivasti yli ja asunto on aivan ihana.

Alkuviikosta kävimme hakemassa asuntomme avaimet ja pääsimme sinne ekaa kertaa sisään. Odotimme (tai siis Jenni odotti) jotain kamalaa vihreää muovilattiaa ja, että kämppä olisi aika kamala mutta meidän onneksi tämä ei ollutkaan mitä oven takaa paljastui. Meillä on ihanan valoisa vaalea kolmio, jossa on laminaattilattia. Jes! Makuuhuoneetkin ovat aikalailla samankokoiset, joten sekään ei ole ongelma. Onneksi olin positiivinen ja laitoin positiivisia viboja universumiin samalla kun Jenni stressasi. Se selkeesti kannatti. Naureskelimme, että koska lähettelin näitä viboja, universumi meni ja vaihtoi kamalan vihreän lattian laminaattiin, hah. Kuvia asunnosta laitan sitten myöhemmin.
Nyt projektina on siis pakkailla tavaroita tulevaa muuttoa varten. Muutaman laatikon, kalusteita ja vaatteita sain jo vietyä mutta tsiisus tätä tavaraa riittää vietäväksi vieläkin.

Tässä alkaa myös iskeä kaikenlaisia fiiliksiä. Olen samaa aikaa todella innoissani tästä muutosta, että todella surullinen. Tajuan sen realiteetin, että nyt kun muutan omilleni en tule enää koskaan asumaan täällä kotona. Sitten taas tämä tuleva muutto on kuin uusi aloitus. Aloitan kokonaan uuden elämän ja voin tehdä sillä ihan mitä vain haluan. Kannattaa siis mieluummin ajatella positiivisesti.

Koulu minulla alkaa vasta 29.8. ja työni täällä kotona loppuu 10.8. Siinä välissä ehdin siis muuttaa ja mennä siskoni kanssa Berliiniin viideksi päiväksi. Sitä reissua odotan kyllä innolla! Olemme molemmat aiemmin käyneet Berliinissä kouluretkillä mutta nyt menemme ihan kahdestaan ensimmäiselle siskosreissullemme. Plus nyt kun suurin osa turistikohteista on jo käyty nyt ei "tarviste" käydä kuin niillä mitkä oikeasti haluamme nähdä.

Sitten kerta kun reissaamisesta aloin kirjoittelemaan, voisin kertoa toisesta matkasuunnitelmastani. Varasimme Jonin kanssa matkan lokakuulle Englantiin sukuloimaan, sillä minulle syntyi sinne serkku! Lennämme Suomesta Pariisiin muutamaksi päiväksi ja sitten sieltä Manchesteriin, josta menemme sukulaisteni luo. Pariksi vikaksi päiväksi menemmekin sitten Lontooseen, koska emmeole aiemmin käyneetkään ja sieltä lennämme sitten kotiin. Sellainen syysloma siis tiedossa tänä vuonna.

Saa nyt sitten nähdä paljon pystyn seuraavan vuoden aikana näiden lisäksi reissailemaan. Koulu tulee viemään paljon aikaa ja töitäkään en samalla tapaa pysty tekemään. Töitä kyllä on luvassa, onneksi. Sain jo paikan yhdestä vuokratyöfirmasta ja minulla on toinenkin työhaastattelu luvassa ensi viikon tiistaina. Pitäkää minulle siis peukkuja!

Mutta kello on jo yli puolen yön, joten menen äkkiä nukkumaan. Huomenna pitäisi herätä ajoissa töihin. Toivottavasti kirjoitin selkokielellä. En aijo tätäkään tarkastaa, joten toivottavasti kestätte. :)

Kuinka jättää muiden kommentit omaan arvoonsa

Olen aina ollut "isompi". Pienenä olin luokkani pisin ja ala-asteella lähti paino nousemaan, jonka seurauksena olin vähän pyöreämpi kuin muut ikäiseni tytöt. Olen saanut kuulla monen moista kommenttia siitä kuinka iso olen. Niitä tuli yksittäisiltä ihmisiltä, yksittäisillä kerroilla, joten en koskaan koe olleeni kiusattu. Ne vain olivat tyhmiä kommentteja.

Ihmisillä on aina jotain sanottavaa. Joko syöt liikaa tai liian vähän, liian epäterveellisesti tai liian terveellisesti, treenaat liikaa tai sitten liian vähän. Muita ei yksinkertaisesti tulisi koittaa miellyttää. Loppupeleissä jokainen elää omaa elämäänsä ja jos se mitä teet tekee sinut onnelliseksi ei sitä tulisi muuttaa muiden vuoksi. On tärkeää kuunnella itseään ja omia halujaan.

Eikä tämä todellakaan liity vain ulkonäön muuttamiseen, vaan ihan kaikkeen. Emme ole täällä miellyttääksemme muita tekemisillämme.

Salaisuus siihen miten pystyy jättää muiden kommentit omaan arvoonsa ei ole järisyttävä tai erityisen jännä. Jotta pystyy olla välittämättä muiden mielipiteistä, täytyy olla sujut itsensä kanssa. Kun joku sanoo ajattelematta sinulle jotain tyhmää se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos ei ole ongelmia itsensä kanssa se ei tunnu kovin pahalta ja mitä luultavimmin saa sanottua jotain kommentoijalle takaisin.

Tässä jokin aika sitten puhuin ystäväni kanssa, joka valittaa usein sitä kuinka "iso" on ja jättää sen takia aterioita väliin. Koitin järkipuheella selittää, että ei aterioiden skippaaminen auta ja se on vain kropalle pahaksi. Sitten yritin selvittää mistä tämä ajattelutapa johtuu, että miksi hän on muka niin "iso". Selvisi, että hänelle on pienestä pitäen puhuttu siitä, hän syö liikaa eikä hän ole yhtä pieni kuin muut tytöt. Aivan varmasti tuo vaikuttaa itsetuntoon, mutta tässä pitäisi ottaa askel taaksepäin ja oikeasti pohtia sitä kannattaako antaa muille tuollainen valta omaan arvoonsa. Varsinkin kun se ei teknisesti ole enää niin ajankohtainen asia. Se ei ole hyvä, että antaa vuosien takaisten typerien kommenttien olla yhä tuoreena mielessä aiheuttamassa pahaa mieltä.

Sitten tuossa muutama päivä sitten keskustelin äitini kanssa tatuoinneista. Sanoin, että voisin joskus haluta jonkin kuvion lapaluitteni väliin. Siihen hän sanoi jotain liittyen siihen, että haluaisinko ihmisten kiinnittävän sille seudulle huomiota. Minulla on siis aina ollut aika leveät hartiat, jotka eivät koskaan tule muuttumaan, vaikka laihtuisin puolet painostani pois. Olen itse sujut sen kanssa ja jos totta puhutaan se ei vaivaa minua. Kommentoin hänelle siis takaisin, että ne ei tule muuttumaan mihinkään ja turha minun on niitä vihata, sillä ne ovat osa minua ja hyväksyn ne. Jos tahdon sinne joskus tatuoinnin sillä ei todellakaan ole mitään väliä ovatko hartiani vaikka metrin levyiset kun itse olen niiden kanssa sujut.

Tähän väliin hehkeä kuva minusta, jonka Suvi otti Ahvenanmaalla.

Monet valittavat siitä kuinka on "liian isot reiden käyttämään minishortseja" tai "liian isot allit käyttämään hihatonta". Hei come on. Tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Me emme ole tässä maailmassa miellyttääksemme muita ihmisiä ulkonäöllämme. Jos haluat käyttää niitä pirun minishortseja, hihatonta paitaa tai jotain vastaavaa mitä ei voi käyttää syyn x vuoksi, käytä ihmeessä. Ei sillä ole mitään väliä mitä muut ajattelevat.

Tämä samainen ystävä, jota aiemmin käytin esimerkkinä oli joskus sanonut minulle, ettei isokokoisen ihmisen tulisi käyttää napapaitaa. Mutta piru vie kyllä minä käytän jos siltä tuntuu. Sen ei pitäisi kenenkään maailmaa kaataa jos näytän mahastani pienen kaistaleen. Jos kaataa, niin kannattaisi harkita hetki miksi se on olevinaan niin paha asia. Tästä kannattaa siis ottaa irti se, että joskus muiden kommentit johtuvat vain heidän omista epävarmuuksistaan.

Älkää antako muiden turhien mielipiteiden vaikuttaa elämäänne niin vahvasti. Joskus sillä on aihetta mutta ei kovin usein. Oma itsearvo ei tule muista ihmisistä vaan se lähtee itsestä.