Mites Turussa on mennyt laihdutusprojektin kanssa?

Nyt sitten hiukan laihdutuspainotteisempaa postausta. Haluan siis jakaa miten täällä Turussa on painon ja elämäntapojen kanssa mennyt. Luonnollisesti heitän tähän myös muitakin kuulumisia, koska ette te voi niiltä välttyä, hah.

Tuossa noin pari viikkoa takaperin liityin salille nimeltä GoGo express. Kuukaudelle hintaa siellä tulee 18e, jos liittyy vuodeksi, tai sitten 27e (?) jos ei liity. Luonnollisesti liityin siis vuodeksi, jotta säästäisin. Myyjältä tuli kuitenkin hieno vinkki, että jos liityn kyseisen ketjun toisen (uuden) salin asiakkaaksi saisin käydä molemmilla saleilla ja vuoteni alkaisi vasta kun se toinen sali aukeaa. Saan nyt siis käydä salilla ilmaiseksi about 2kk. Eli teknisesti maksoin salistani 14e/kk. Cool man.

En ole kauhean ahkerasti siellä ehtinyt käymään, mutta ainakin nelisen kertaa. Siellä on todella paljon laitteita ja tilaa on enemmän kuin riittävästi. Ainoa miinuspuoli on, ettei siellä voi käydä 24/7, sillä siellä on aina työntekijät paikalla. Mutta kun hinta on noin matala, en anna sen vaikuttaa. Laittaisin myöskin mieluusti kuvia kaloreista yms. mutta parina kertana olen oikeasti unohtanut ottaa sykevyön mukaan! Todella omituista. En nimittäin juuri koskaan unohda sitä, koska rakastan asioiden mittaamista ihan liikaa. Mutta too bad. Koitan jatkossa muistaa sen paremmin.

Ruokapuoli on sitten taas mennyt yllättävän hyvin. Kotiin en ole ostanut paljoa turhia ruokia esim. leipää. Pastaakaan en ole kotona kertaakaan laittanut. Lounaalla sellasta tulee sitten syötyä, niin kotona ei ole pakko. Tavoitteenani on ollut syödä pääosin aamupalaksi kananmunia, vaikken niistä aiemmin ole pitänyt. Olen tässä siis pikku hiljaa totutellut itseäni niihin, jotta niiden syöminen ei olis enää niin kamalaa.

Painonikin on tämän seurauksena tippunut n. 3 kiloa täällä ollessani. En kuitenkaan ole saanut sitä enempää alas, vaan se jumittaa yhdessä kohtaa. Päätimme siis kämppikseni, Jennin, kanssa ryhtyä kaalisoppakuurille. Toinen päivä on nyt meneillään ja tämä on aika kamalaa. Hyvin on kuitenkin mennyt enkä meinannut olla tällä enää kuin kaksi päivää, joten ei ole paha. Ja siis voin ehkä tähän perään selventää, että teemme tämän kunnolla emmekä todellakaan syö vain tuota kaalikeittoa. Voin tehdä tästä erikseen postauksen jos niin haluatte! Eli kommenttia kehiin jos siltä tuntuu.

Olen myös käynyt reippaasti töissä. Kun muutin tänne, suunnitelmissani oli tehdä ainakin yksi vuoro viikossa. Tämä on kuitenkin päätynyt siten, että olen tehnyt vähintään kaksi, useimmin siis enemmän. Ei siinä siis mitään, mutta kun ensi vuosi tulee en todellakaan saa tehdä näin paljon töitä. Muuten paukkuu tulorajat. Tämän vuoden puolella se ei kuitenkaan onneksi ole ongelma, koska alkuvuoden tuloja ei oteta huomioon.

Olemme Jonin kanssa menossa sinne Ranskaan ja Englantiin reilun parin viikon päästä, joten otan mieluusti työvuoroja vastaan enemmänkin tällä hetkellä. Myöhemmin voin sitten relata. Tämän kaalisoppakuurin jälkeen voin myöskin mennä iloisesti salille vetämään kunnon treenin. Sellaista kun ei tämän kuurin aikana saa tehdä.

Kotoa muuttaminen ja yliopiston alku

En ole muutamaan viikkoon saanut kirjoitettua. Blogi on kyllä ollut mielessä, paljonkin, mutta kiirettä on pukannut ja motivaatio on ollut jossain laatikossa piilossa. Nyt ajattelin kuitenkin, että voisin tänne hiukan päivittää jotain.

Viimeiset neljä viikkoa ovat siis olleet suuuper kiireisiä. Tein pari viikkoa ahkerasti töitä, samalla koittaen pakata elämäni laatikoihin. Täällä Turussakin tuli käytyä työhaastattelussa ja tuomassa tavaroita. Sitten koitti muutto. Kaikki tärkeimmät tavarat tulivat sitten siinä viimeisessä lastissa sunnuntaina 21.8.

Itse en kuitenkaan Turkuun silloin vielä jäänyt, vaan menin takaisin kotiin. Seuraavana päivänä lähdimme nimittäin siskoni Tessan kanssa sinne Berliiniin, josta on tulossa ihan oma postauksensa seuraavaksi. Tulimme sieltä takaisin viiden päivän jälkeen ja olin kotona vielä kaksi viimeistä yötä. Sitten sunnuntaina lähdimme kämppikseni, Jennin, kanssa ajamaan kohti uutta (omaa) kotiamme.

Täällä me nyt sitten olemme kaksi ja puoli viikkoa asustaneet. Olen saanut selville, että olen erityisen huono muuttaja. Laatikoiden purku ei nimittäin vieläkään ole kunnolla tapahtunut ja huoneeni on yhä sekamelska. Toivottavasti saisin nämä pian purettua ja tämän sotkun kuosiin.

Yliopistokin alkoi heti seuraavana päivänä siitä kun tänne Jennin kanssa pääsimme. Kursseja ei ensimmäisen viikon aikana ehtinyt olla, onneksi, sillä se oli vain johdantoviikko. Pääsimme silloin edes hiukan perille siitä miten tuolla toimitaan.

Ensimmäiset kurssit alkoivat viime viikolla. Sain, thank god, englannin hyväksiluettua kirjoitustuloksillani, joten sitä kurssia ei tarvitse istua. Kela ei kuitenkaan näistä opintopisteistä tykkää, joten päätin aloittaa espanjan! Olen useamman vuoden jo ollut kiinnostunut tästä ideasta, joten olen hyvin onnellinen, että vihdoin pääsin tätä opiskelemaan. Houkuttaisi nimittäin todella kovasti lähteä myöhemmin vaihtoon Etelä-Amerikkaan... Tuon lisäksi meillä oli kemian työmenetelmien luentoja ja laboratorioharjoituksia. Sitten tällä viikolla meillä alkoi kemian perusteet sekä solu ja biomolekyylit.

Odotan samaan aikaan kauhulla että innolla opiskelun kunnolla käyntiin lähtemistä. Tähän asti tämä on vaikuttanut juuri oikealta jutulta ja olen super innoissani kaikesta. Fiilikset ovat aivan mahtavat, kun tuntuu, että kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen. Olen käynyt muutamana iltana töissä, onnistun laittamaan itselleni ruokaa ja suunnittelemaan ruokaostokset sekä hoitamaan muita über tärkeitä aikuisasioita, hah. Samalla tämä on kuitenkin hauskaa.

Koen myöskin, että jollain tasolla tämä on sellaista aikaa, jolloin saan vielä oikeasti olla hieman itsekäs. Saan priorisoida itselle tärkeät asiat korkeammalle ja samalla saan olla vastuussa omista päätöksistäni. Voin myöskin tehdä aikalailla mitä itse haluan ilman, että tarvitsee muille mitään sen kummempaa selitellä. Se on aika hauskaa.