Tämän hetken kuulumisia

Viime postauksissani ei ole kauheasti tullut esiin mitä kaikkea olen puuhaillut, joten ajattelin tämän postauksen olevan kohdallaan. Viime aikoina on tapahtunut paljon ja mielessä on ollut kovasti ajateltavaa.
Olen myös saanut kauheasti uusia postausideoita. Ne pitäisi vain toteuttaa, hah.

En halua tämän blogin olevan vain laihdutusblogi, vaikka eihän tämä koskaan ole pelkästään sellainen ollutkaan. Haluan levittää positiivisuutta, jakaa ajatuksiani, fiiliksiäni ja sen sellaista. Samalla teen tätä laihdutusjuttua.

Mutta tosiaan niihin kuulumisiin;

Ystäväni Jenni pääsi myös Turkuun opiskelemaan, joten päätimme muuttavamme yhteen. Heinäkuun alku meni siis asunnon löytämisen stressaamiseen. Laitoimme sähköposteja, soittelimme sinne tänne kaikkialle, laitoimme hakemuksia ja kävimme yhdessä näytössäkin. Lopulta saimmekin asunnon TYSin kautta ja emme voisi olla onnellisempia. Asunnon vuokra on juuri sopivan hintainen, jotta opintotuestakin jää kivasti yli ja asunto on aivan ihana.

Alkuviikosta kävimme hakemassa asuntomme avaimet ja pääsimme sinne ekaa kertaa sisään. Odotimme (tai siis Jenni odotti) jotain kamalaa vihreää muovilattiaa ja, että kämppä olisi aika kamala mutta meidän onneksi tämä ei ollutkaan mitä oven takaa paljastui. Meillä on ihanan valoisa vaalea kolmio, jossa on laminaattilattia. Jes! Makuuhuoneetkin ovat aikalailla samankokoiset, joten sekään ei ole ongelma. Onneksi olin positiivinen ja laitoin positiivisia viboja universumiin samalla kun Jenni stressasi. Se selkeesti kannatti. Naureskelimme, että koska lähettelin näitä viboja, universumi meni ja vaihtoi kamalan vihreän lattian laminaattiin, hah. Kuvia asunnosta laitan sitten myöhemmin.
Nyt projektina on siis pakkailla tavaroita tulevaa muuttoa varten. Muutaman laatikon, kalusteita ja vaatteita sain jo vietyä mutta tsiisus tätä tavaraa riittää vietäväksi vieläkin.

Tässä alkaa myös iskeä kaikenlaisia fiiliksiä. Olen samaa aikaa todella innoissani tästä muutosta, että todella surullinen. Tajuan sen realiteetin, että nyt kun muutan omilleni en tule enää koskaan asumaan täällä kotona. Sitten taas tämä tuleva muutto on kuin uusi aloitus. Aloitan kokonaan uuden elämän ja voin tehdä sillä ihan mitä vain haluan. Kannattaa siis mieluummin ajatella positiivisesti.

Koulu minulla alkaa vasta 29.8. ja työni täällä kotona loppuu 10.8. Siinä välissä ehdin siis muuttaa ja mennä siskoni kanssa Berliiniin viideksi päiväksi. Sitä reissua odotan kyllä innolla! Olemme molemmat aiemmin käyneet Berliinissä kouluretkillä mutta nyt menemme ihan kahdestaan ensimmäiselle siskosreissullemme. Plus nyt kun suurin osa turistikohteista on jo käyty nyt ei "tarviste" käydä kuin niillä mitkä oikeasti haluamme nähdä.

Sitten kerta kun reissaamisesta aloin kirjoittelemaan, voisin kertoa toisesta matkasuunnitelmastani. Varasimme Jonin kanssa matkan lokakuulle Englantiin sukuloimaan, sillä minulle syntyi sinne serkku! Lennämme Suomesta Pariisiin muutamaksi päiväksi ja sitten sieltä Manchesteriin, josta menemme sukulaisteni luo. Pariksi vikaksi päiväksi menemmekin sitten Lontooseen, koska emmeole aiemmin käyneetkään ja sieltä lennämme sitten kotiin. Sellainen syysloma siis tiedossa tänä vuonna.

Saa nyt sitten nähdä paljon pystyn seuraavan vuoden aikana näiden lisäksi reissailemaan. Koulu tulee viemään paljon aikaa ja töitäkään en samalla tapaa pysty tekemään. Töitä kyllä on luvassa, onneksi. Sain jo paikan yhdestä vuokratyöfirmasta ja minulla on toinenkin työhaastattelu luvassa ensi viikon tiistaina. Pitäkää minulle siis peukkuja!

Mutta kello on jo yli puolen yön, joten menen äkkiä nukkumaan. Huomenna pitäisi herätä ajoissa töihin. Toivottavasti kirjoitin selkokielellä. En aijo tätäkään tarkastaa, joten toivottavasti kestätte. :)

Kuinka jättää muiden kommentit omaan arvoonsa

Olen aina ollut "isompi". Pienenä olin luokkani pisin ja ala-asteella lähti paino nousemaan, jonka seurauksena olin vähän pyöreämpi kuin muut ikäiseni tytöt. Olen saanut kuulla monen moista kommenttia siitä kuinka iso olen. Niitä tuli yksittäisiltä ihmisiltä, yksittäisillä kerroilla, joten en koskaan koe olleeni kiusattu. Ne vain olivat tyhmiä kommentteja.

Ihmisillä on aina jotain sanottavaa. Joko syöt liikaa tai liian vähän, liian epäterveellisesti tai liian terveellisesti, treenaat liikaa tai sitten liian vähän. Muita ei yksinkertaisesti tulisi koittaa miellyttää. Loppupeleissä jokainen elää omaa elämäänsä ja jos se mitä teet tekee sinut onnelliseksi ei sitä tulisi muuttaa muiden vuoksi. On tärkeää kuunnella itseään ja omia halujaan.

Eikä tämä todellakaan liity vain ulkonäön muuttamiseen, vaan ihan kaikkeen. Emme ole täällä miellyttääksemme muita tekemisillämme.

Salaisuus siihen miten pystyy jättää muiden kommentit omaan arvoonsa ei ole järisyttävä tai erityisen jännä. Jotta pystyy olla välittämättä muiden mielipiteistä, täytyy olla sujut itsensä kanssa. Kun joku sanoo ajattelematta sinulle jotain tyhmää se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jos ei ole ongelmia itsensä kanssa se ei tunnu kovin pahalta ja mitä luultavimmin saa sanottua jotain kommentoijalle takaisin.

Tässä jokin aika sitten puhuin ystäväni kanssa, joka valittaa usein sitä kuinka "iso" on ja jättää sen takia aterioita väliin. Koitin järkipuheella selittää, että ei aterioiden skippaaminen auta ja se on vain kropalle pahaksi. Sitten yritin selvittää mistä tämä ajattelutapa johtuu, että miksi hän on muka niin "iso". Selvisi, että hänelle on pienestä pitäen puhuttu siitä, hän syö liikaa eikä hän ole yhtä pieni kuin muut tytöt. Aivan varmasti tuo vaikuttaa itsetuntoon, mutta tässä pitäisi ottaa askel taaksepäin ja oikeasti pohtia sitä kannattaako antaa muille tuollainen valta omaan arvoonsa. Varsinkin kun se ei teknisesti ole enää niin ajankohtainen asia. Se ei ole hyvä, että antaa vuosien takaisten typerien kommenttien olla yhä tuoreena mielessä aiheuttamassa pahaa mieltä.

Sitten tuossa muutama päivä sitten keskustelin äitini kanssa tatuoinneista. Sanoin, että voisin joskus haluta jonkin kuvion lapaluitteni väliin. Siihen hän sanoi jotain liittyen siihen, että haluaisinko ihmisten kiinnittävän sille seudulle huomiota. Minulla on siis aina ollut aika leveät hartiat, jotka eivät koskaan tule muuttumaan, vaikka laihtuisin puolet painostani pois. Olen itse sujut sen kanssa ja jos totta puhutaan se ei vaivaa minua. Kommentoin hänelle siis takaisin, että ne ei tule muuttumaan mihinkään ja turha minun on niitä vihata, sillä ne ovat osa minua ja hyväksyn ne. Jos tahdon sinne joskus tatuoinnin sillä ei todellakaan ole mitään väliä ovatko hartiani vaikka metrin levyiset kun itse olen niiden kanssa sujut.

Tähän väliin hehkeä kuva minusta, jonka Suvi otti Ahvenanmaalla.

Monet valittavat siitä kuinka on "liian isot reiden käyttämään minishortseja" tai "liian isot allit käyttämään hihatonta". Hei come on. Tuollaisessa ei ole mitään järkeä. Me emme ole tässä maailmassa miellyttääksemme muita ihmisiä ulkonäöllämme. Jos haluat käyttää niitä pirun minishortseja, hihatonta paitaa tai jotain vastaavaa mitä ei voi käyttää syyn x vuoksi, käytä ihmeessä. Ei sillä ole mitään väliä mitä muut ajattelevat.

Tämä samainen ystävä, jota aiemmin käytin esimerkkinä oli joskus sanonut minulle, ettei isokokoisen ihmisen tulisi käyttää napapaitaa. Mutta piru vie kyllä minä käytän jos siltä tuntuu. Sen ei pitäisi kenenkään maailmaa kaataa jos näytän mahastani pienen kaistaleen. Jos kaataa, niin kannattaisi harkita hetki miksi se on olevinaan niin paha asia. Tästä kannattaa siis ottaa irti se, että joskus muiden kommentit johtuvat vain heidän omista epävarmuuksistaan.

Älkää antako muiden turhien mielipiteiden vaikuttaa elämäänne niin vahvasti. Joskus sillä on aihetta mutta ei kovin usein. Oma itsearvo ei tule muista ihmisistä vaan se lähtee itsestä.

Niiiin onnellinen

Nyt teki mieli purkaa hieman ajatuksia. Päätin siis, että kirjoitan tämmöisen fiilispostauksen. Samalla voin hieman päivitellä miten minulla on mennyt tässä viime aikoina.

Olen super onnellinen. Tuntuu, että melkein kaikki palaset loksahtelevat kohdilleen ja voin henkisesti todella hyvin. Pääsin opiskelemaan juuri sitä mitä halusin, sain töitä koulun ohelle, ystäväni pääsi myös Turkuun kouluun (muutetaan yhteen) ja asuntokin saatiin helposti. En voi muuta kuin fiilistellä. Olen myös pitkästä aikaa hyvässä tilanteessa, jossa olen onnistunut ympäröimään itseni ihmisillä, jotka oikeasti tukevat minua ja hehkuvat iloisuutta ja positiivisuutta. Ei tarvitse olla ikävän negatiivisuuden ympärillä, joka vie kaikki elinvoimat ja se tekee surulliseksi.

En kauheasti näitä fiiliksiä ole ehtinyt jakamaan ja tämän seurauksena sisääni vain kasaantuu tätä iloisuutta ja hyvää fiilistä. En vain kykene! Tämä on pakko purkaa.

Olen myöskin onnistunut saamaan todella paljon tavaraa tulevaan asuntoomme ilmaiseksi tai halvalla facebook kirppiksiltä ja tori.fi:stä. Sain jo ilmaisen keittiönpöydän sekä sohvapöydän, kympillä keittiöön tuolit, (vain) kuudella kympillä Ikean Alex laatikoston ja perjantaina menen hakemaan 5x5 kallax laatikoston, jossa on 7 koria ja 4 spottivaloa vain viidellä kympillä. Kyllä noita sivustoja kannattaa tarkkailla, sillä sieltä voi löytyä aarteita. Nuo olisivat maksaneet muuten ihan kauheasti.

Ensi viikolla saamme avaimet asuntoon ja odotan sitä innolla! Pääsemme vihdoin näkemään miltä asunto näyttää. Emme siis vielä tiedä siitä muuta kuin sijainnin ja pohjapiirustuksen. Se on siis opiskelija-asunto, joten siitä ei kauheasti tarkemmin infoa tule. Siltikin olen nämä tavarat hommannut... Suunnitelmana on siis, että jos nämä eivät sinne sovi, myyn ne eteenpäin. Uskoisin niiden menevän helposti. Oletan kuitenkin, että nuo sopivat sinne oikein hyvin.

Saleiluunkin liittyy hyviä puolia. Olen saanut nostettua melkein kaikkia painoja millä teen ja se on niin mahtava fiilis! Käyn treenailemassa ahkerasti ja voittajafiilis on niin läsnä. Painoakin on siitä -5 kilosta, jota suunnittelin, lähtenyt jo 3. En ole kauhean ahkerasti syönyt hyvin, vaikka niin onkin ollut tarkoitus. Tällä sekunnilla se ei kuitenkaan haittaa. Olen niin iloinen, että voisin vaikka leijua pilvissä. Olo on niin kevyt.
Tulevan asuntonikin lähellä on todella halpa sali, joka on yli puolet halvempi kuin tämä missä nykyään käyn! Jes!

Tämä teksti oli aikalailla ajatuksenjuoksua enkä aijo käydä tätä läpi. Ajattelin vain purkaa hieman fiiliksiä näin yhden aikaan yöllä. Toivottavasti saatte selkoa, hah. Hyvää yötä.

Miksi sarongit on best

Hei kaikki. Tänään olemme kokoontuneet puhumaan sarongeista ja kuinka käytännöllisiä ne ovat. Ne ovat oikeasti super hyviä ja varsinkin matkoilla ihan must.

Koitin katsella lomakuvia ja etsiä saronkiaiheisia kuvia mutta ne olivat aika vähissä. Muutaman kuitenkin löysin ja tässä olisi listaa mihin saronkia voisi käyttää;

• hame
• mekko
• cover up (teknisesti sama asia kuin tuo hame ja mekko) --- kätevä jos menee juuri rannalle tai altaalle, koska ei tarvitse ottaa erikseen vaatteita mukaan
• hartiahuivi yms jos tulee kylmä illalla

altaalle peittämään aurinkotuolia

pyyhe --- kuivuu nopeasti

viltti --- vaikka rannalle tai piknikille

pöytäliina

Kantokassi --- perfect esim. rannalle tai altaalle, siinä voi viedä aurinkorasvat, -lasit, kirjat yms. kun asettaa kannettavat jutut keskelle ja ottaa reunoista kiinni. Voi leikkiä nuuskamuikkusta, hah.

voi peittää pään kun ottaa aurinkoa

lakana/tyynynpäälinen --- täydellinen jos päätyy hostelliin, jossa ei esim. ole lakanoita, vaan täytyy olla omat

Sarongit ovat siis hyvinkin käteviä omistaa ja tässä oli nyt vain muutama, joka minulle mieleen tuli.  En tiedä pystyykö niitä kauheasti Suomesta ostamaan mutta meidän perheellä näitä on ollut aina. Australiasta toin mukanani kaksi ihan omaa ja tuo alimmassa kuvassa oleva onkin yksi niistä kahdesta. 

Viikot 26 & 27

En viime viikolla tämmöistä postausta tehnyt mutta laitan nyt nämä pari edellistä viikkoa samaan.

Toissa viikolla liikuin neljästi ja sain viikkotavoitteet reippaasti  yli. En tarkkaan enää muista mitä tein milloinkin mutta basic rumban. Kädet, jalat, keskikroppa ja varmaan joku aerobinen (?). 

Viime viikolla taas en saanut tavoitteita täyteen, koska salikorttini meni umpeen ja pieni laiskuus iski. 

Kävin salilla vain kerran. Pokemon go oli mielestäni paljon mielenkiintoisempi kuin saleilu, joten olin ottamassa pokemoneja kiinni. Silloin ei ollut sykevyö päällä mutta liikuttua tuli kuitenkin.

Tämä viikko taas on alkanut oikein hyvin. Tiistaina hommasin uuden salikuukauden ja menin salille ystäväni Jennin kanssa treenaamaan jalkoja. Jotenkin siellä oleminen venyi reippaasti ja olimme siellä 2 ja puoli tuntia. Treeni oli todella hyvä ja tsiisus se tuntuu tänään. 

Sitten tänään menin salille yksinäni tekemään käsiä. En saanut treeniä kokonaan loppuun koska loppua kohden tuli kiire, sillä halusin tehdä tämän postauksen ja valmistautua töihin. Teen siis ne pari liikettä, jotka jäi tekemättä, huomenna.

Asioita mistä pidän ulkonäössäni

Näissä laihdutus-/fitnessblogeissa pyörivä teema on ulkonäkö ja sen muokkaaminen. Joskus se voi muuttua epäterveeksi tai hieman liian rajuksi. Tämä ei siis ole ainoastaan bloggaajien ongelma, vaan ihmisten ylipäätään tässä instagramin ja epämääräisten kauneusihanteiden maailmassa.

Tuntuu siis siltä, että nykypäivänä suurin osa ihmisistä ei ole tyytyväinen ulkonäköönsä ja sen muuttamisen eteen tehdään paljon kaikkea. Käydään salilla, laihdutetaan, meikataan, käydään plastiikkakirurgilla ja niin edespäin. Siitä vain, jos se oikeasti tuntuu parhaalta, ja itselle hyvältä, ratkaisulta. Mutta mielestäni olisi hyvä jos jokainen pohtisi asioita itsestään mistä pitää sekä ulkoisesti että sisäisesti. Kaikki on kauniita omalla tavallaan eikä se, että laihtuu tai kiinteytyy muuta itseensä suhtautumista yht äkkiä. Omaa onnellisuuttaan ei pitäisi mitata ulkonäön tai sen perusteella mitä numeroa jokin vaaka näyttää.

Jokaisen itsetunto kumpuaa sisältäpäin. Toki siihenkin voi vaikuttaa ulkoiset tekijät mutta pääosin oma asenne on se, joka muokkaa sitä eniten. Kohdelkaamme itseämme siis samoin kuin hyvää ystävää. Ettehän ystäväänne haukkuisi esimerkiksi läskiksi, rumaksi tai kukkakepiksi, niin miksi sitten itseä?

"I can not reserve my happiness to a later date or a later weight."

Tämän postauksen tarkoitus on siis jakaa hyvää mieltä ja tässä on muutama asia mistä pidän omassa ulkonäössäni:

• pituuteni:171 cm
• jalkojeni koko: 41

• reiteni paksuus
• vyötärön ja lantion suhde

• rintani
• hiukseni
• kulmakarvani
• nenäni
• pienet huuleni
• hampaani

Pääsin kouluun!

Eilen sain tiedon, että pääsin Turun yliopistoon! Pääsen siis jo tänä vuonna opiskelemaan biokemiaa. Ihan törkeen jännää. 

Olen sanonut itselleni, että tänä vuonna en kouluun pääse ja menen sen sijaan reppureissaamaan Aasiaa. Noh, Aasian matka taisi nyt jäädä hyllylle, sillä tämä tyttö menee yliopistoon. En todellakaan odottanut tätä, joten kun sain uutiset aloin itkemään. Olen niin iloinen.

Seuraavana olisi siis asunnon etsintä Turusta ja uuden työpaikan etsintä. Plus, vaikka tämä ei vielä olekaan ajankohtaista, täytyy keksiä sieltä jokin semi halpa kuntosali. Tämä laihdutusprojekti ei todellakaan aijo joutua tauolle. Pidän siitä huolen.

Jos tätä blogia siis seuraa ainutkaan Turkulainen minulle saa antaa vinkkiä kuntosaleista ja kaikesta muusta jännästä, hah.